Valkoisten käärmeiden hyvät yritykset

Olin erittäin paha ihminen, ja livistin koulusta keskellä viikkoa isoon miljoonakaupunkiin! (Lue: Helsinkiin) Olin ensin Whitesnaken keikalla jäähallissa järjestyksenvalvojana, ja seuraavana päivänä suuressa kansainvälisessä yritystapahtumassa Slushissa narikassa.

You shall not pass! (If you do not have the right pass)

Seisoin ensin 6 tuntia backstagen ovella, ja sen jälkeen 6 tuntia ulkona. Pääsin jälleen näkemään bändin lähietäisyydeltä, ja sain jopa lämppäribändi Dead Daisiesin kitaristilta plektran.

Näkymä lavalle vartiopaikaltani

Keikka meni hyvin, ja kun rokkarit poistuivat, pääsin itsekin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään, Slushiin. Viime vuonna olin yli 20 tuntia kahden päivän aikana Slushin narikassa, mutta tänä vuonna mulla oli vain yksi 7 tunnin vuoro, sillä ensimmäisen päivän olin käärmeissäni. 

Siellä näkyy työpisteeni, Suomen suurin narikka

Slushin työkeikat ovat olleet molemmat mukavia, paljon hyvin pukeutuvia ihmisiä kalliine takkeineen, jotka he sitten tulevat ojentamaan mulle tai jollekin niistä kymmenistä muista narikassa työskentelevistä ihmisistä. Alue oli muuttunut tänä vuonna, narikka oli eri paikassa, ja muutenkin messukeskuksen tiloja käytettiin eri tavalla. Ruoka oli järjettömän hyvää, seisova pöytä poronkäristyksellä täytettynä! Hieman jäi harmittamaan etten ehtinyt käydä kiertelemässä työvuoron lyhyyden takia, vuosi sitten ehdin jopa kuunnella joitain yritysjohtajien puheita. Noh, pääsinpä ojentaman Mikael Jugnerille takin.

Staffpassi, muutamia narikkalippuja, ja kaikkea muuta mitä Slushista jäi taskuun

Kovaa puuta

Oon maininnut lähes jokaisessa postauksessa, että ottaisin itseäni niskasta kiinni tämän blogin kanssa. Sanon sen jälleen, sillä yritän vihdoin olla sanani mittainen mies. Aloitetaan vähän vanhemmista projekteista. Tehtiin keväällä puulevystä laatikoita, jotka maalattiin kiven näköisiksi, ja lopuksi ne läiskittiin seinälle kuulosuojaimien ja muiden itsensäsuojelutavaroiden säilyttämiseksi. 

Ensimmäisen kiven malli

Lopputulos, ja vilaus toisesta kivestä ja sen mallista.

Mielestäni onnistuin ihan mukavasti ensimmäisen kiven kanssa, paremmin kuin osasin itseltäni olettaa. Laatikot pohjamaalattiin ensin muutamaan kertaan, ja sitten laitettiin kiveä pintaan. Käytin kivettämisessä sivellintä, luonnonsientä, pakkausmuovia, sekä vesipulloa kasteluun.

Toinen kivi valmiina, ja vilaus ensimmäisestä kivestä.

Seuraava kivi valmistui jo paljon nopeammin, kun tiesi hieman mitä on tekemässä. Vaikka yleisesti pintakäsittely ei ole se mun juttu, niin näiden tekemisestä pidin. Nautin kivestä. 

Siinä on valmiit kivet kiinnitetty seinälle

Tietoja Rovaniemen palloseurasta hedelmässä

Unelmia ja sielunmessuja

Tämän kevään aikana on tullut pystytettyä ja purettua varsin paljon erilaisia messuosastoja Sastamalassa ja lähikaupungeissa. Me rakennettiin koululle messuseinät levyistä ja kertopuista, ja ne näkivät julkisuutta ensimmäisen kerran julkisuutta Tampereella rekrytorilla. Ja niistä saatiinkin varsin paljon kiitosta. Ne myös valmistuivat varsin nopeasti, aamulla saatiin käsky tehdä sellaiset, ja iltapäivällä ne olivat jo kovaa vauhtia matkalla Tampereelle. En itse ollut pystyttämässä niitä paikan päällä, mutta purkamisessa olin mukana.

Messusetti Tampereen rekrytorilla

 Sastamalan hyvinvointimessuilla oli kaikista eniten hommaa. Ensin perjantaina käytiin pystyttämässä pääesiintymislava, sekä laitettiin valaisukamat pystyyn. Lauantaina oltiin sitten Sadun kanssa hoitamassa valoajoa eri esiintyjille tarpeen mukaan. Messujen päättymisen jälkeen vuorossa oli tietenkin purku.

Kiitellyt seinät pystytettynä Sastamalan hyvinvointimessuilla

Näkymä valopöydän takaa Sastamalan hyvinvointimessuilla

 Tuoreimmat messut, jossa olin mukana, tapahtui viikonloppuna. Apulaisrehtori soitti mulle, ja pyysi että voisinko pystyttää ja purkaa messut Nokialla. Sehän oli sanomattakin selvää, että lähdin heti innostuneena mukaan. Kävin pitämässä palaverin apulaisrehtorin ja koulutusohjaajan kanssa, jossa selvisi, että mitä kaikkea messuille haluttiin. Alunperin suunnitteilla oli ottaa juuri ne kuuluisat kiitellyt seinät mukaan (ihan vaan sen takia, että niistä tykätään), mutta messuille lähti pystyttämään vain minä ja koulutusohjaaaja, joten käytännön vuoksi otettiin mukaan kuvassa näkyvä setti. Maanantaina käytiin tällä kertaa Anskun kanssa purkamassa se. Näistä messuista olin suhteellisen innostunut, sillä se, että apulaisrehtori halusi nimenomaan minut pystyttämään messut, osoitti että kenties olen tehnyt hyvää työtä! Ja tulipahan sitä puhuttua koulutusohjaajan kanssa, että minusta muodostuisi koulun messuvastaava. Saa nähdä, odotan innolla!

Koulumme osasto Nokian messuilla. Huomaa luovuus otsalaudan kehittelyssä

Yksinäinen messuosasto odottamassa purkua Nokian jäähallilla.

Tässä välissä on tullut myös pystytettyä mesusosasto Sastamalan messuille, josta voitin Nordean Jalmari-pehmolelun. Huikea otus. Myös Nokialle ajeltiin Sadun kanssa kaksistaan pystyttämään ja purkamaan rekrymessuille koulun osasto. Siellä pääsin oikein mikrofoniin esittelemään, että miten osasto on rakennettu. Ajoin myös silloin ensimmäistä kertaa koulun pakettiautolla. Aluksi se oli jännää, mutta ihan hyvin se siitä sitten lähti sujumaan. Tämä on muuten sinäänsä harvinainen blogiteksti mun tyyliin, sillä tästä ei löydy yhtään ainakaan ajateltua puujalkavitsiä! 

Tampere Film Festival

Olen päivittänyt aivan liian vähän tätä blogiani, joten tästä päivityksestä lähtien siihen tapahtuu muutos! Tulin käyttäneeksi maaliskuun alussa kallista kouluaikaa olemalla poissa. Mutta se oli sen arvoista, olin nimittäin vapaaehtoistyöläisenä Tampereen elokuvafestivaaleilla. Pääsin katsomaan ilmaiseksi useita erilaisia lyhytelokuva (Ja tottakai hyödynsin tätä mahdollisuutta täyteen potenttiaaliin, tuli nähtyä niitä yli 10 tuntia) ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tottakai siinä välissä tuli myös pystytettyä ja purettua kaikenlaista, eräskin purku alkoi Klubin suljettua klo 4 yöllä. Oli kyllä niin mahtava kokemus, että toivottavasti pääsen myös ensi vuonnakin paikalle!

Lisää työpaitoja kasvavaan kokoelmaani

Pakkahuoneen tärähtänyt katsomo, joka pystytettiin

Katsomon takana sijaitsevan loungen rakennusta

Loungessa sijaitsevia naisia, ja muita koristeita

Siellä möllöttää sivuprofiilini päätösjuhlissa

Tablettini mun

Jaoeua Iähoheu

Lisää sketsien tekoa, kuvasta saattaa huomata taiteellisen vapauden käyttämisen.

Elokuvien lavasteita

Meillä oli syksyllä kurssi, jossa katsoimme elokuvia. Elokuvia katsellessa piti kiinnittää huomiota pääasiassa lavastukseen. Viisas ihminen olisi tehnyt tämän blogikirjoituksen silloin kun katsoimme elokuvat, mutta en kuulu siihen kategoriaan, joten tässäpä olisi tälläistä muistiinpanojen avulla tehtyä tekstinpätkää. Bon appétit!

Jadesoturi

Jadesoturi oli ensimmäinen elokuva, jonka katsoimme. Elokuva on suomalaisten ja kiinalaisten yhdessä tekemä teos. Se on mystinen Kalevalan tarinoihin liittyvä kung-fu -leffa. Olin nähnyt elokuvan jo aiemmin, kun se tuli elokuvateattereihin joskus aikoja sitten. Silloin se muistaakseni teki minuun vaikutuksen, mutta nyt uusintakatselun jälkeen täytyy sanoa, että ei se ollutkaan niin hyvä.

Lavasteita rakentamassa oli mukana myös meidän koulu, ja Mauri osasiskin kertoa erilaisia mielenkiintoisia taustatietoja. (Joita en enää muista :P) Koululla oli myös kansio, joka sisälsi mm. elokuvan kuvakäsikirjoitusta ja muuta suunnittelumateriaalia. Se oli mielenkiintoista luettavaa, varsinkin kun itse on tullut opiskeltua elokuva-alaa. Kuvakäsikirjoituskin näytti ammattimaiselta, toisin kuin  tikku-ukko -kuvat, joita aikoinaan piirtelin kuvakäsikseen.

Lavasteissa piti kiinnittää huomiota sepän pajaan, kiinalaiseen kylään, sekä antiikkikauppaan. Kiinalainen kylä oli hieno, se näytti vanhalta, vaikka se olikin rakennettu juuri elokuvaa varten. Antiikkikaupassa oli myös hyvä tunnelma, se näytti juuri sille mille sen pitikin, elikkä vanhalle täysinäiselle kaupalle. Sepän pajassa oli muistaakseni jotain, mistä en tykännyt. En tosin enää muista mitä. Tosin turha kai tässä on valitella, en itse ainakaan osaisi tehdä parempaa. Tykkäsin tosin pajassa tapahtuneesta taistelukohtauksesta, jossa lavasteitakin hajosi.


Les Misérables

Misérablesia en ollut ennen nähnyt. Se oli todellinen musiikkipläjäys, tarinaa vietiin eteenpäin lähes pääasiassa laulujen avulla. Suurin osa lauluista oli ihan hyviä, vaikka välillä olisikin halunnut kuulla dialogia ilman jonkun hoilaamista.

Lavasteista pääasiassa jäi mieleen Keskon apinoita omistavien huonekaluista kasaama barrikaadi. Barrikaadi oli hyvin kestävä, vaikka todellisuudessa huonekaluista tehty korkea kasa ei varmaan pahemmin kestäisi kiipeilyä. Mutta se on ymmärrettävää, siillä eihän nyt Wolverine, tai kukaan muukaan näyttelijä, saa loukkaantua kuvauksissa. Myös jotkut elokuvan kaduista oli rakennetttu studioon, ja ne näyttivätkin varsin aidoilta vinoine rakennuksineen. Erityismaininta vielä Boratin majatalolle.


Oopperan Kummitus

Oopperan Kummitus oli toinen musikaali, jonka katsoimme. Sen olin nähnyt jo aiemmin, ja täytyy sanoa, että kyllä se elokuvan nimikkobiisi on aina yhtä hieno ja mahtipontinen!

Elokuvan lavastuksessa piti kiinnittää huomiota mm. kattokruunuun, joka myös putoaa katosta elokuvan aikana. Putoaminen oli tehty pienoismallilla. Hyvää työtä olivat tehneet, sillä se näytti erittäin aidolta. Pariisin yöllinen maisema, joka näkyi erään dueton taustalla, oli tehty maalaamalla. Sitä ei tosin kovin paljoa näkynyt, sillä se oli nimenomaan vain taustamaisema. Myös oopperatalo oli täysin lavastettu. Se oli hienosti tehty, todellakin näytti sille, että se olisi kuvattu oikeassa oopperatalossa. Myös oopperan lavasteet oli lavasteita. Yo dog!

American Gangster

American Gangster oli varsin erilainen kuin muut elokuvat, eikä vain sen takia, että se sisälsi tissejä ja väkivaltaa. Elokuva perustuu tositapahtumiin, ja Denzel Washingtonin esittämä Frank Lucas, sekä Russel Crowen esittämä Richie Roberts olivat myös mukana elokuvaa tehtäessä. Elokuva rikkoi ilmestyessään ennätyksen kuvauspaikkojen määrästä. Niitä oli yli 180, ja osaan paikoista ei oltu koskettu 1940-luvun jälkeen. Koska elokuva sijoittui 1960- ja 1970-luvulle, siinä näkyi mm. paljon vanhoja ja hienoja autoja. Puvustuksesta mainittakoon sen verran, että Denzel Washingtonilla oli 64 eri asukokonaisuutta elokuvan aikana.

Koska vaatteet eivät ole mun aatteet, siirryn nyt puhumaan lavasteista. Pidin elokuvan tunnelmasta ja lavastuksesta. Muhammad Alin ja Joe Frazierin nyrkkeilykohtaus oli pystytetty jääkiekkohalliin, sillä alkuperäisellä paikalla eli Madison Squarella kuvaaminen oli liian kallista. Yleisössä oli 650 oikeata ihmistä, ja 1500 nukkea. Jokaisen nuken kasvot olivat käsin maalattuja, ja ne oli puettu yksilöllisesti, jotta jokainen olisi erilainen. Jopa kehätuomari oli alkuperäisen tuomarin poika. Mielestäni nukkeja varten käytetiin ehkä liian suuri vaiva, sillä kohtaus ei kuitenkaan kestänyt kuin muutaman minuutin.

Elokuvassa Denzel Washington matkustaa myös Thaimaaseen. Bangkokia ei ole kuvattu Bangkokissa, vaan se on rakennettu toiseen Thaimaalaiseen kaupunkiin. Katu oli alunperin lähes autio, joten hylättyihin rakennuksiin täytyi saada elämää. Sinne rakennettiin mm. erilaisia ajanmukaisia mainoskylttejä. Myös elokuvassa näkyvä Thaikylä on rakennettu kokonaan. Kylässä kasvavista ooppiumkukista osa on valmistettu, ja loppuosa on kopioitu tietokoneella.

Paluu Tulevaisuuteen


Elokuva kertoo siitä kuinka köyhä luurangon palanen saapuu hiljaisuuteen. (Pa-luu, tule vaisuuteen) Nyt kun huonosta vitsistä on päästy eroon, voidaan puhua itse elokuvasta. Lavasteissa on paljon hienoa futuristista meininkiä professorin keksinnöissä. DeLoreanin sisään rakennettu aikakone näyttää aika epämääräiseltä, mutta tosin esteettinen näkökulma on harvoin aikakoneessa se tärkein. Hyvin se näytti toimivan. Kaupungin muutos 1980-luvulta 1950-luvulle on todennäköisesti hieno, mutta en valitettavasti sattunut kiinnittämään siihen huomiota. Tulin kyllä miettineeksi, että onko professorin kotoa löytyvää pienoismallia kaupungista käytetty myös lavasteiden suunnittelussa elokuvaa tehtäessä?



Sellainen elokuvapaketti. Katsottiin näiden lisäksi myös Pan's Labyrinth, mutta jouduin lähtemään kesken elokuvan töihin, enkä sattunut kirjoittamaan siitä muistiinpanoja, joten siitä on hieman vaikea kirjoittaa mitään. Vaikka kirjoitinkin näin pitkän tekstin, se sisältää yllättävän vähän huonoja vitsejä. Tosin tässä tapauksessa laaduttomuus korvaa määrän. Tämän tekstin myötä ajattelin myös aktivoitua enemmän blogini kanssa, joten tervetuloa vain nauttimaan pöhköistä aivoituksista ja paskoista vitseistä! Siinä vielä loppuun kuva Elmosta, koska miksipä ei!

Teron sitrus!