 |
| Lisää sketsien tekoa, kuvasta saattaa huomata taiteellisen vapauden käyttämisen. |
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
tiistai 10. helmikuuta 2015
Elokuvien lavasteita
Meillä oli syksyllä kurssi, jossa katsoimme elokuvia. Elokuvia katsellessa piti kiinnittää huomiota pääasiassa lavastukseen. Viisas ihminen olisi tehnyt tämän blogikirjoituksen silloin kun katsoimme elokuvat, mutta en kuulu siihen kategoriaan, joten tässäpä olisi tälläistä muistiinpanojen avulla tehtyä tekstinpätkää. Bon appétit!
Jadesoturi
Jadesoturi oli ensimmäinen elokuva, jonka katsoimme. Elokuva on suomalaisten ja kiinalaisten yhdessä tekemä teos. Se on mystinen Kalevalan tarinoihin liittyvä kung-fu -leffa. Olin nähnyt elokuvan jo aiemmin, kun se tuli elokuvateattereihin joskus aikoja sitten. Silloin se muistaakseni teki minuun vaikutuksen, mutta nyt uusintakatselun jälkeen täytyy sanoa, että ei se ollutkaan niin hyvä.
Lavasteita rakentamassa oli mukana myös meidän koulu, ja Mauri osasiskin kertoa erilaisia mielenkiintoisia taustatietoja. (Joita en enää muista :P) Koululla oli myös kansio, joka sisälsi mm. elokuvan kuvakäsikirjoitusta ja muuta suunnittelumateriaalia. Se oli mielenkiintoista luettavaa, varsinkin kun itse on tullut opiskeltua elokuva-alaa. Kuvakäsikirjoituskin näytti ammattimaiselta, toisin kuin tikku-ukko -kuvat, joita aikoinaan piirtelin kuvakäsikseen.
Lavasteissa piti kiinnittää huomiota sepän pajaan, kiinalaiseen kylään, sekä antiikkikauppaan. Kiinalainen kylä oli hieno, se näytti vanhalta, vaikka se olikin rakennettu juuri elokuvaa varten. Antiikkikaupassa oli myös hyvä tunnelma, se näytti juuri sille mille sen pitikin, elikkä vanhalle täysinäiselle kaupalle. Sepän pajassa oli muistaakseni jotain, mistä en tykännyt. En tosin enää muista mitä. Tosin turha kai tässä on valitella, en itse ainakaan osaisi tehdä parempaa. Tykkäsin tosin pajassa tapahtuneesta taistelukohtauksesta, jossa lavasteitakin hajosi.
Les Misérables
Misérablesia en ollut ennen nähnyt. Se oli todellinen musiikkipläjäys, tarinaa vietiin eteenpäin lähes pääasiassa laulujen avulla. Suurin osa lauluista oli ihan hyviä, vaikka välillä olisikin halunnut kuulla dialogia ilman jonkun hoilaamista.
Lavasteista pääasiassa jäi mieleen Keskon apinoita omistavien huonekaluista kasaama barrikaadi. Barrikaadi oli hyvin kestävä, vaikka todellisuudessa huonekaluista tehty korkea kasa ei varmaan pahemmin kestäisi kiipeilyä. Mutta se on ymmärrettävää, siillä eihän nyt Wolverine, tai kukaan muukaan näyttelijä, saa loukkaantua kuvauksissa. Myös jotkut elokuvan kaduista oli rakennetttu studioon, ja ne näyttivätkin varsin aidoilta vinoine rakennuksineen. Erityismaininta vielä Boratin majatalolle.
Oopperan Kummitus
Oopperan Kummitus oli toinen musikaali, jonka katsoimme. Sen olin nähnyt jo aiemmin, ja täytyy sanoa, että kyllä se elokuvan nimikkobiisi on aina yhtä hieno ja mahtipontinen!
Elokuvan lavastuksessa piti kiinnittää huomiota mm. kattokruunuun, joka myös putoaa katosta elokuvan aikana. Putoaminen oli tehty pienoismallilla. Hyvää työtä olivat tehneet, sillä se näytti erittäin aidolta. Pariisin yöllinen maisema, joka näkyi erään dueton taustalla, oli tehty maalaamalla. Sitä ei tosin kovin paljoa näkynyt, sillä se oli nimenomaan vain taustamaisema. Myös oopperatalo oli täysin lavastettu. Se oli hienosti tehty, todellakin näytti sille, että se olisi kuvattu oikeassa oopperatalossa. Myös oopperan lavasteet oli lavasteita. Yo dog!
American Gangster
American Gangster oli varsin erilainen kuin muut elokuvat, eikä vain sen takia, että se sisälsi tissejä ja väkivaltaa. Elokuva perustuu tositapahtumiin, ja Denzel Washingtonin esittämä Frank Lucas, sekä Russel Crowen esittämä Richie Roberts olivat myös mukana elokuvaa tehtäessä. Elokuva rikkoi ilmestyessään ennätyksen kuvauspaikkojen määrästä. Niitä oli yli 180, ja osaan paikoista ei oltu koskettu 1940-luvun jälkeen. Koska elokuva sijoittui 1960- ja 1970-luvulle, siinä näkyi mm. paljon vanhoja ja hienoja autoja. Puvustuksesta mainittakoon sen verran, että Denzel Washingtonilla oli 64 eri asukokonaisuutta elokuvan aikana.
Koska vaatteet eivät ole mun aatteet, siirryn nyt puhumaan lavasteista. Pidin elokuvan tunnelmasta ja lavastuksesta. Muhammad Alin ja Joe Frazierin nyrkkeilykohtaus oli pystytetty jääkiekkohalliin, sillä alkuperäisellä paikalla eli Madison Squarella kuvaaminen oli liian kallista. Yleisössä oli 650 oikeata ihmistä, ja 1500 nukkea. Jokaisen nuken kasvot olivat käsin maalattuja, ja ne oli puettu yksilöllisesti, jotta jokainen olisi erilainen. Jopa kehätuomari oli alkuperäisen tuomarin poika. Mielestäni nukkeja varten käytetiin ehkä liian suuri vaiva, sillä kohtaus ei kuitenkaan kestänyt kuin muutaman minuutin.
Elokuvassa Denzel Washington matkustaa myös Thaimaaseen. Bangkokia ei ole kuvattu Bangkokissa, vaan se on rakennettu toiseen Thaimaalaiseen kaupunkiin. Katu oli alunperin lähes autio, joten hylättyihin rakennuksiin täytyi saada elämää. Sinne rakennettiin mm. erilaisia ajanmukaisia mainoskylttejä. Myös elokuvassa näkyvä Thaikylä on rakennettu kokonaan. Kylässä kasvavista ooppiumkukista osa on valmistettu, ja loppuosa on kopioitu tietokoneella.
Paluu Tulevaisuuteen
Elokuva kertoo siitä kuinka köyhä luurangon palanen saapuu hiljaisuuteen. (Pa-luu, tule vaisuuteen) Nyt kun huonosta vitsistä on päästy eroon, voidaan puhua itse elokuvasta. Lavasteissa on paljon hienoa futuristista meininkiä professorin keksinnöissä. DeLoreanin sisään rakennettu aikakone näyttää aika epämääräiseltä, mutta tosin esteettinen näkökulma on harvoin aikakoneessa se tärkein. Hyvin se näytti toimivan. Kaupungin muutos 1980-luvulta 1950-luvulle on todennäköisesti hieno, mutta en valitettavasti sattunut kiinnittämään siihen huomiota. Tulin kyllä miettineeksi, että onko professorin kotoa löytyvää pienoismallia kaupungista käytetty myös lavasteiden suunnittelussa elokuvaa tehtäessä?
Sellainen elokuvapaketti. Katsottiin näiden lisäksi myös Pan's Labyrinth, mutta jouduin lähtemään kesken elokuvan töihin, enkä sattunut kirjoittamaan siitä muistiinpanoja, joten siitä on hieman vaikea kirjoittaa mitään. Vaikka kirjoitinkin näin pitkän tekstin, se sisältää yllättävän vähän huonoja vitsejä. Tosin tässä tapauksessa laaduttomuus korvaa määrän. Tämän tekstin myötä ajattelin myös aktivoitua enemmän blogini kanssa, joten tervetuloa vain nauttimaan pöhköistä aivoituksista ja paskoista vitseistä! Siinä vielä loppuun kuva Elmosta, koska miksipä ei!
Jadesoturi
Jadesoturi oli ensimmäinen elokuva, jonka katsoimme. Elokuva on suomalaisten ja kiinalaisten yhdessä tekemä teos. Se on mystinen Kalevalan tarinoihin liittyvä kung-fu -leffa. Olin nähnyt elokuvan jo aiemmin, kun se tuli elokuvateattereihin joskus aikoja sitten. Silloin se muistaakseni teki minuun vaikutuksen, mutta nyt uusintakatselun jälkeen täytyy sanoa, että ei se ollutkaan niin hyvä.
Lavasteita rakentamassa oli mukana myös meidän koulu, ja Mauri osasiskin kertoa erilaisia mielenkiintoisia taustatietoja. (Joita en enää muista :P) Koululla oli myös kansio, joka sisälsi mm. elokuvan kuvakäsikirjoitusta ja muuta suunnittelumateriaalia. Se oli mielenkiintoista luettavaa, varsinkin kun itse on tullut opiskeltua elokuva-alaa. Kuvakäsikirjoituskin näytti ammattimaiselta, toisin kuin tikku-ukko -kuvat, joita aikoinaan piirtelin kuvakäsikseen.
Lavasteissa piti kiinnittää huomiota sepän pajaan, kiinalaiseen kylään, sekä antiikkikauppaan. Kiinalainen kylä oli hieno, se näytti vanhalta, vaikka se olikin rakennettu juuri elokuvaa varten. Antiikkikaupassa oli myös hyvä tunnelma, se näytti juuri sille mille sen pitikin, elikkä vanhalle täysinäiselle kaupalle. Sepän pajassa oli muistaakseni jotain, mistä en tykännyt. En tosin enää muista mitä. Tosin turha kai tässä on valitella, en itse ainakaan osaisi tehdä parempaa. Tykkäsin tosin pajassa tapahtuneesta taistelukohtauksesta, jossa lavasteitakin hajosi.
Les Misérables
Misérablesia en ollut ennen nähnyt. Se oli todellinen musiikkipläjäys, tarinaa vietiin eteenpäin lähes pääasiassa laulujen avulla. Suurin osa lauluista oli ihan hyviä, vaikka välillä olisikin halunnut kuulla dialogia ilman jonkun hoilaamista.
Lavasteista pääasiassa jäi mieleen Keskon apinoita omistavien huonekaluista kasaama barrikaadi. Barrikaadi oli hyvin kestävä, vaikka todellisuudessa huonekaluista tehty korkea kasa ei varmaan pahemmin kestäisi kiipeilyä. Mutta se on ymmärrettävää, siillä eihän nyt Wolverine, tai kukaan muukaan näyttelijä, saa loukkaantua kuvauksissa. Myös jotkut elokuvan kaduista oli rakennetttu studioon, ja ne näyttivätkin varsin aidoilta vinoine rakennuksineen. Erityismaininta vielä Boratin majatalolle.
Oopperan Kummitus
Oopperan Kummitus oli toinen musikaali, jonka katsoimme. Sen olin nähnyt jo aiemmin, ja täytyy sanoa, että kyllä se elokuvan nimikkobiisi on aina yhtä hieno ja mahtipontinen!
Elokuvan lavastuksessa piti kiinnittää huomiota mm. kattokruunuun, joka myös putoaa katosta elokuvan aikana. Putoaminen oli tehty pienoismallilla. Hyvää työtä olivat tehneet, sillä se näytti erittäin aidolta. Pariisin yöllinen maisema, joka näkyi erään dueton taustalla, oli tehty maalaamalla. Sitä ei tosin kovin paljoa näkynyt, sillä se oli nimenomaan vain taustamaisema. Myös oopperatalo oli täysin lavastettu. Se oli hienosti tehty, todellakin näytti sille, että se olisi kuvattu oikeassa oopperatalossa. Myös oopperan lavasteet oli lavasteita. Yo dog!
American Gangster
American Gangster oli varsin erilainen kuin muut elokuvat, eikä vain sen takia, että se sisälsi tissejä ja väkivaltaa. Elokuva perustuu tositapahtumiin, ja Denzel Washingtonin esittämä Frank Lucas, sekä Russel Crowen esittämä Richie Roberts olivat myös mukana elokuvaa tehtäessä. Elokuva rikkoi ilmestyessään ennätyksen kuvauspaikkojen määrästä. Niitä oli yli 180, ja osaan paikoista ei oltu koskettu 1940-luvun jälkeen. Koska elokuva sijoittui 1960- ja 1970-luvulle, siinä näkyi mm. paljon vanhoja ja hienoja autoja. Puvustuksesta mainittakoon sen verran, että Denzel Washingtonilla oli 64 eri asukokonaisuutta elokuvan aikana.
Koska vaatteet eivät ole mun aatteet, siirryn nyt puhumaan lavasteista. Pidin elokuvan tunnelmasta ja lavastuksesta. Muhammad Alin ja Joe Frazierin nyrkkeilykohtaus oli pystytetty jääkiekkohalliin, sillä alkuperäisellä paikalla eli Madison Squarella kuvaaminen oli liian kallista. Yleisössä oli 650 oikeata ihmistä, ja 1500 nukkea. Jokaisen nuken kasvot olivat käsin maalattuja, ja ne oli puettu yksilöllisesti, jotta jokainen olisi erilainen. Jopa kehätuomari oli alkuperäisen tuomarin poika. Mielestäni nukkeja varten käytetiin ehkä liian suuri vaiva, sillä kohtaus ei kuitenkaan kestänyt kuin muutaman minuutin.
Elokuvassa Denzel Washington matkustaa myös Thaimaaseen. Bangkokia ei ole kuvattu Bangkokissa, vaan se on rakennettu toiseen Thaimaalaiseen kaupunkiin. Katu oli alunperin lähes autio, joten hylättyihin rakennuksiin täytyi saada elämää. Sinne rakennettiin mm. erilaisia ajanmukaisia mainoskylttejä. Myös elokuvassa näkyvä Thaikylä on rakennettu kokonaan. Kylässä kasvavista ooppiumkukista osa on valmistettu, ja loppuosa on kopioitu tietokoneella.
Paluu Tulevaisuuteen
Elokuva kertoo siitä kuinka köyhä luurangon palanen saapuu hiljaisuuteen. (Pa-luu, tule vaisuuteen) Nyt kun huonosta vitsistä on päästy eroon, voidaan puhua itse elokuvasta. Lavasteissa on paljon hienoa futuristista meininkiä professorin keksinnöissä. DeLoreanin sisään rakennettu aikakone näyttää aika epämääräiseltä, mutta tosin esteettinen näkökulma on harvoin aikakoneessa se tärkein. Hyvin se näytti toimivan. Kaupungin muutos 1980-luvulta 1950-luvulle on todennäköisesti hieno, mutta en valitettavasti sattunut kiinnittämään siihen huomiota. Tulin kyllä miettineeksi, että onko professorin kotoa löytyvää pienoismallia kaupungista käytetty myös lavasteiden suunnittelussa elokuvaa tehtäessä?
Sellainen elokuvapaketti. Katsottiin näiden lisäksi myös Pan's Labyrinth, mutta jouduin lähtemään kesken elokuvan töihin, enkä sattunut kirjoittamaan siitä muistiinpanoja, joten siitä on hieman vaikea kirjoittaa mitään. Vaikka kirjoitinkin näin pitkän tekstin, se sisältää yllättävän vähän huonoja vitsejä. Tosin tässä tapauksessa laaduttomuus korvaa määrän. Tämän tekstin myötä ajattelin myös aktivoitua enemmän blogini kanssa, joten tervetuloa vain nauttimaan pöhköistä aivoituksista ja paskoista vitseistä! Siinä vielä loppuun kuva Elmosta, koska miksipä ei!
torstai 5. helmikuuta 2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)